lauantai 25. kesäkuuta 2011

Matka Roomaan osa 2/4: kirkkoja

Rooma on monille kristityille pyhiinvaelluskohde Santiago de Compostelan ja Jerusalemin ohella. Kun Suomi oli katolinen maa, meiltäkin tehtiin pyhiinvaelluksia kyseisiin kohteisiin ja kai meillä jonnekin Henrikin hoodseillekin saa edelleen marssia, jos kiinnostaa. Aikanaan esimerkiksi rikoksen sai anteeksi, jos teki pyhiinvaelluksen, jopa murhan sai kuitattua sillä. Pyhiinvaellus saattoi kyllä sitten kestää vuositolkulla, jos oikeasti käveli suurimman osan matkaa ja eli hyvin köyhästi ja vaatimattomasti sen taipaleen. Shellin simpukat on napattu Santiago de Compostolan reittimerkistä, simpukka johdatti kohti oikeaa suuntaa.

Rooman pyhiinvaellukseen kuuluu seitsemän kirkkoa. Emme käyneet niissä kaikissa, mutta kymmenessä kristillisessä kirkossa tuli kuitenkin kipaistua (ja muissa temppeleissä). Joissakin nopealla taktiikalla, sisään, vilkaisu, pari askelta, ulos. Joissakin sisään, oijoih, ihanaa kylmää ilmaa, penkille lepuuttamaan, ulos. Joissakin iski iso hämmennys, ohhoh, hieno. Joissakin suututti, kyllä on kalliiksi tullut tämäkin, älytöntä tuhlausta. Kirkot herättivät siis kauhean paljon tunteita, vaikka melkein ateisti olenkin.

Eka kirkko jossa kävimme oli Santa Maria Trastevere. Se on yksi Rooman vanhimpia kirkkoja ja ensimmäinen joka omistettu Marialle. Ulkona seinissä oli vanhoja laattoja, jotka ilmeisesti viety Rooman katakombeista, vanhimmista kristittyjen haudoista.

Seuraavaksi suuntasimme Vatikaanivaltioon. Yritimme suunnistaa sinne nätisti Giancolon kukkulan kautta, mutta päädyimme parkkihalliin (jossa myytiin halpaa vettä, ei ihan turha reissu) ja sieltä kellarin kautta pulpsahdimme yllättäin ihan Pietarinkirkon kulmille.

Pietari oli Jeesuksen opetuslapsi, joka levitti innolla kristinuskon sanomaa. Hän pakeni Roomasta vainoja ja kohtasi Via Appialla, tiellä joka edelleen johtaa Roomaan, Jeesuksen ja kuuluisa: Quo Vadis? Pietari ymmärsi, että pako olisi väärin ja palasi Roomaan. Hänet ristiinaulittiin ja hänen omasta pyynnöstään pää alaspäin, sillä hän koki ettei ole arvoinen kuolemaan opettajansa lailla. (Saatananpalvojat ovat tästä napanneet väärinpäin olevan ristin, ihan tyhmyyttään..) Pietari on haudattu nykyisin Pietarinkirkon paikalle siis. Pietaria pidetään ensimmäisenä paavina, nykyinen Benedictus XVI on 265.

Tätä kirkkoa on ollut suunnittelemassa liuta arkkitehtejä, paaveja ja taitelijoita. Kuuluisin tietysti Michelangelo. Sitä rakennettiin yli sadan vuoden ajan ja nyt se on tietty roomalaiskatolilaisten päätemppeli. Mika Waltari on todennut että Pietarinkirkko on epäinhimillinen.

Tuo edustalla oleva obeliski on alunperin Galigulan (se täysin pimeä keisari, joka laittoi heppansa senaattoriksi ja kulki yleisesti Aleksanteri Suuren haudasta pöllityssä haarniskassa) ja alunperin obeliskin päällä oli pallo, jossa uskottiin olevan Julius Caesarin tuhkat. Kun obeliski tuohon siirrettiin (täydellisen hiljaisuuden vallitessa) pallo (viittasi vähän väärän jumalan eli auringon palvontaan) vaihdettiin ristiin ja kurkattiin sinne palloon, ei ollut siellä tuhkia.  (Obeliskit ovat egyptiläisiä symboleja, siellä uskottiin, että jumalat saapuvat maanpäälle hypähtämällä ensiksi obeliskin päälle).
 Seuraava pyhimys taitaa olla edellinen paavi Johannes Paavali II, joka paikka Roomassa oli täynnä siihen liittyvää kamaa. Olisin ostanut paavi t-paidan, jos olisin löytänyt hyvännäköisen, mutta ei ne oikein säväyttäneet.

Paavi on siis aina oikeassa puhuessaa uskon asioista ja voi julistaa jonkun pyhimykseksi. Jos kuolee uskonsa puolesta on marttyyri. Kuoltuaan, jos tuottaa vähintään kaksi ihmetekoa ja on elänyt nuhteettomasti, niin sitten voi päästä pyhimykseksi. Paavi Johanne Paavali on tuottanut jo ainakin yhden ihmeteon ja on kategoriassa autuas, joksi julistettiin tänä vuonna (myös Äiti Teresa on autuas tällä hetkellä). Ihmeteko olisi vaikka sellainen, että jos on kuolemansairas ja rukoilee vaikka tätä paavia ja mielellään kokee ilmestyksen tai vastaavan, niin siitä voi tulla sitten se ihme.

Michelangelo on tiettävästi suunnitellut myös sveitsiläirkaartilaisten puvut, nämä siis vartioi Vatikaanivaltiossa, joka on maailman pieni itsenäinen valtio. Siellä johtaa paavi ja kieli on latina. Michelangelo oli ihmeveikko kanssa, se maalasi muotokuvaansa itselleen korvan tilalle peniksen. Lisäksi sen miehet on aina superkomeita, mutta naiset ihan miesvartaloisia, sellaiset pumpatut rinnat vaan lisätty. Michelangelo oli siis nykyaikaisten muotitalojen ja Lagerfeldien edeltäjä, epäillään siis, että oli homo.

Michelangelon suurin työ oli luonnollisesti Vatikaanivaltion Sikstuskappelin maalaukset. Siellä se makasi neljä vuotta selällään maalaamassa. Kierrettiin kilometritolkulla saleja, ennenkuin vihdoin päästiin sinne Sikstukseen. Olihan ne aivan mielettömät. Isoin taiteellinen kokemus ikinä. Armo, valo, usko -kaikki tuntui mahdolliselta siellä. Siinä kamarissa valitaan myös aina uusi paavi ja poltetaan ne äänetyslipukkeet, joita siellä aukiolla sitten kytsitään että onko savu valkoista vai mustaa.

Vatikaanissa oli paljon nähtävää ja paljon ihmisiä. Hyvin stressaava kokemus ja jollakin tavalla myös hyvin eheyttävä.

Seuraava kirkko johon tutustuttiin oli Maria de Popolon kirkko. Alunperin alueelle on haudattu pahamaineisen keisari Neron tuhkat, mutta sitten Nero alkoi kummitella siellä. Joku paavi sitten nostatti ne tuhkat ylös, heitätti ne Tiberiin ja rakennutti paikalle kirkon, jotta älyää kummitukset pysyä poissa.

Kirkossa oli näin yllättäviä juttuja.


Siellä oli myös hyviä Caravaggioita, oikein voimakkaita maalauksia. Caravaggio oli vähän aikansa pahis, käytti malleinaan prostituoituja ja eli siveetöntä elämää ja kuolikin epämääräisissä olosuhteissa.

Trasteveressä sijaitsi sitten Santa Cecilian kirkko. Cecilia oli varhaiskristittyjä ja kuoli uskonsa tähden. Se yritettiin tappaa kuumalla höyryllä, mutta Jumala muutti höyryn kylmäksi. Sitten yritettiin katkaista kaula, mutta sekään ei oikein onnistunut ja Cecilia kitui kolme päivää. Lopulta haudattiin. Sitten paljon myöhemmin arkku avattiin ja huomattiin että se ruumis oli ihmeellisen hyvässä kunnossa. Samoihin aikoihin huomattiin että samassa tilassa oli vaikka minkälaista putkea, jotka näytti uruilta. Niin Ceciliasta tuli soitinten ja urkujen pyhimys ja oikea Cecilian ruumis oli mallina tälle kirkossa sijaitsevalle, jonka muotoili Maderno 1600-luvulla.


Juutalaisia on tietysti Rooman valtakunnassa ollut, niinkuin Raamattukin tietää kertoa. Eräs paaveista kuitenkin hermostui juutalaisiin ja sulki heidän Ghettoon. Muurit ympärille ja ovet lukkoon yöksi. Näin juutalaiset elivät Roomassa satojen vuosien ajan. Välillä heidän tilanteensa oli parempi ja välillä huonompi. Nyt alueella on iso museo ja synagoga, kaikki herkkupuodit ja ristorantet ovat tietysti kosheria. Ohessa näkymää Ghetosta ja juutalaiskaupasta.

Colosseumilla ei nykytiedon mukaan surmattu kristittyjä, mutta muuten siellä tapettiin barbaariperheitä, gladiaattoreita, eläimiä, vankeja ja rikollisia. Colosseumin rakensivat orjan ominaisuudessa tuolloin olevat juutalaiset. Nykyisin siellä on sitten risti, joku paavi sen on sinne laitattanut.


Pantheon, täydellisyyden temppeli, kaikille jumalille omistettu. Yksinkertaisen kaunis ja valtavan suuri. Agrippan rakennuttama. Sisällä katse hakeutuu jatkuvasti katossa olevaan 9m halkaisijaltaan olevaan reikään, jonka yllä linnut lentelevät.


Yksi virallisista pyhiinvaelluskirkoista on Maria Maggioren kirkko. Sinne ei päästy sisälle, koska oli tämännäköiset menot ulkopuolella, poliiseja ja vaikka mitä väkeä. Paavia ei sentään nähty.


Sitten alkoi kuulua kaunista musiikkia, nunnien kuoro lauloi ja se soi yli alueen. Ihmiset tulivat ikkunoihin kuuntelemaan, oli vaikuttavaa.


Jesuiittojen ensimmäinen kirkko oli Il Gesu. Ja sinne on haudattu perustajansa, ritarinakin toiminut, Ignatius Loyola. Kirkko oli valtavan pramea ja on ollut mallina jesuiittojen lukuisille kirkoille esimerkiksi etelä-Amerikassa. Tämä on edelleen vaikutusvaltainen järjestö ja omistaa esimerkiksi 200 yliopistoa. Siellä oli sinisiä ristejä, mutta en tiedä mitä symboliikkaan edustavat.


Santa Maria della Vittorian kirkossa on kuuluisa Bernini Pyhän Teresan hurmio. Kuva on valitettavasti tärähtänyt ja kiireessä otettu, kun ei ollut ollenkaan varmaa, saako kuvata. Patsas on kuitenkin säväyttävä, Teresa on siis juuri nähnyt Jeesuksen ja tuntee hurmiota. Oma ja monien muiden tulkinta on että selvä orgasmi.


San Giovannin lateraanikirkko on myös virallisia pyhiinvaelluskirkkoja. Se on "kaikkien kirkkojen äiti" ja Konstaninus Suuren perustama (joka siis oli ensimmäinen keisareista, joka otti enneunensa perusteella ja äidin painostuksesta kristillisen kasteen). Kuvassa kirkkoon siirretyt Rooman Curian eli antiikin senaatista tuodut pronssiovet, 8 metriä korkeat. Sisällä Giotton freskoja ja julmetun isoja patsaita apostoleista.



Paavin avaimet, näitä paavillisia symboleja löytyi ihan joka kortteerista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti