On jo pidemmän aikaa pitänyt postata nämä kaksi suosikkikanaherkkuani, jotka ovat olleet repertuaarissa uskollisesti Tennesseen aikojen alusta asti. Heti syvään etelään saavuttuani otin tuntumaa Southern Fried Chickeniin, joka maailmalla tunnettaaan myös Kentucky Fried Chickenin muodossa. Näiden valmistaminen vaatii pikkaisen ponnistusvoimaa köökissä, joten en laita niin kovin usein. Ne ovat aivan ehdottoman loistavaa hangover foodia tai mättöä kiakkopelin kotikatsomolle. Niitä kannattaa tehdä isompi satsi kerralla, sillä ne häviävät ihmeellistä vauhtia, ainakin meillä.
Toinen ehdoton kana-ateria, niin jenkeissä kuin mansessakin, on siivet. Luin jostain, että missään Suomessa ei vedetä sellaisia määriä siipiä, kuin Tampereella. Hämpin tuntumasta löytyy siipiravintelia joka lähtöön, mutta myös markettien hyllyiltä nämä tekevät hyvin kauppansa. Historiallisesti Suomi on jakautunut ruokamieltymysten mukaan jo aikojen alusta ja nykyisin sama meno jatkuu. Stadin väki ostaa eri sapuskaa kuin savolainen tai pohjaalainen. Manse on siipi-Suomea.
Southern Fried Chickenin alkuperäinen ohjeeni on ystävältäni Katielta, joka valmisti näitä minulle kerran syksyisenä iltana Knoxvillen kampuksella, todella helpon ja mutkattoman näköisesti. Tarkkoja mittoja ei tunnettu, joten en niitä koskaan kirjannut ylös, tätä tehdään näppituntumalla. Country- keskus Nashvillen kasvatti Katie oli viettänyt vaihtarivuoden Suomessa ja oppinut yhden laulun: J. Karjalaisen Väinön. Jotenkin omituisesti mielessäni yhdistyvät broken finnishillä laulettu Väinö, Väinö, missä on se Väinö ja etelän rapeat kanapalaset. Näin ne tehdään:
Southern Fried Chicken/ Etelävaltioiden rapeat kanafileet
Mausteseos I: suolaa, mustapippuria ja sipulijauhetta sekaisin, samassa suhteessa
Mausteseos II: sekoita 3kananmunaa ja 1dl vettä, sekaan Texas Pete-kastiketta sellaiset 2 dl
Vehnäjauhoja
Pyöräytä pilkotut kanafileet tai rintapalat ensiksi mausteseos ykkösessä, sitten sukellus kakkoseen ja lopuksi huolekas upotus vehnäjauhoihin.
Varmista, että pannu on varmasti tarpeeksi sihisevän kuuma ja paista runsaassa öljyssä. Kun pannu on oikean lämpöinen ja öljyä on sopivasti, tämä käy kuin tanssi. Ongelma on löytää se oikea, maksimaalinen yhdistelmä: yleensä eka pannullinen ei ole niin kelvollista - vähän niinkuin lettujen paiston kanssa.
Southern Fried Chicken on perinteistä etelän soulfoodia ja tarjotaan perunamuussin kanssa, jossa pitää olla sattumia ja esimerkiksi silaus valkosipulia ja voita. Nämä ovat ässähyviä, mutta eivät tosiaan mitään dieettisafkaa.
Toinen ihan yhtä kauan mukana kulkenut ruoka on chicken wings, siivet. Suomessa en koskaan löydä marinomattomia siipiä, joten ostan marinoituja ja huuhtelen ne yököttävät valmismarinadit pois. Sitten valelen siivet samaisella Texas Petellä, jonka kanssa puuhastelen myös etelän kanojen kanssa. Uuniin, folion päälle ja reilut parikymmentä minuuttia. Kannattaa käännellä välillä.
Kanasiipien kanssa kuuluu ehdottomasti olla Blue Cheese dippiä. Sekoitan kermaviiliin puolisen pakettia murskattua auraa, vajaan teelusikallisen sinappijauhetta, puolikkaan valkosipulin murskattuna ja silaus mustapippuria. Ihannetapauksessa dippi saa maustua kylmässä parisen tuntia ennen tarjoilua, mutta en koskaan muista olla niin organisoitunut. Tätä dippiä voi vetää myös salaattikastikkeena, sipsien kera tai vaikka hampurilaisen välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti